Koen
tällä hetkellä erittäin ristiriitaisia tuntemuksia mitä asumiseen
tulee. Osa minusta on enemmän kuin tyytyväinen meidän nykyiseen taloon
ja sen kotoisaan tunnelmaan, mutta toinen osa on jo pidemmän aikaa
kaivannut jotain muuta. Uutta, tyhjää kanvasta tavallaan. Välillä tuntuu
erittäin vahvasti, että tuolla jossain seisoo jokin ihana talovanhus,
joka odottaa juuri meitä. Uutta en lähtisi rakentamaan; niistä kun
mielestäni usein puuttuu persoonallisuus ja historia. Toki uudestakin saa hienon, mutta
silti se ei taida olla meidän juttu.
Nykyinen
kotimmehan on rintamamiestyylinen talo, jossa on tilat kolmessa
kerroksessa erittäin kompaktissa muodossa. Tilaa en sinänsä kaipaisi
lisää, mutta kerrosasumisessa on juuri se dilemma, että neliöt tuntuvat
paljon pienemmiltä kuin mitä ne oikeastaan ovat. Ulkoa päin katsottuna
ei voisi ikinä uskoa että meidän talossa on n. 150 neliötä. Kaipaisin
kipeästi suurempia, ja ennen kaikkea yhtenäisempiä ja valoisampia
tiloja.
Toisaalta tähän taloon on ehtinyt näiden menneiden 8,5 vuoden
aikana jo kiintyä melkoisesti, ja vaikka talo onkin vanha, niin
tunnemme sen läpikotaisin. Ollaan tehty niin pientä kuin suurtakin
remonttia ja uudistusta, ja siten opittu millaista on elää juuri tässä
vanhassa talossa. Se on tavallaan aika lohduttavaa. Kotimme sijainti on myös erinomainen ja pikkumies aloitti syksyllä päiväkodissa kävelymatkan etäisyydellä kotoa. Palapelin tärkeimmät palaset ovat siis kohdallaan, mutta minkä ikuinen unelmoija itselleen voi?! :)
Suurin
ongelmahan tällä hetkellä on kieltämättä tämä maailmantalous ja sen
epävarmuus. Omasta talostaan ei saisi lähellekään sitä rahasummaa, jonka
vielä jonkin aikaa sitten olisi saanut. Nyt on kyllä ehdottomasti
ostajan markkinat; lainarahaa saa halvalla ja moni myyjäkin on varmasti
valmis tinkimään kotinsa hinnasta jotta sen saa myytyä. Itse olen kyllä
niin tarkka rahoistani, että en suostuisi myymään taloamme jollen saisi
takaisin ainakin sitä pesämunaa, jonka tähän olen aikoinaan sijoittanut.
Jos tämänhetkistä talousennustetta on uskominen, niin taidamme sitten asustella tässä talossa hamaan tulevaisuuteen asti! :D
Näinhän se menee, että kolikolla on aina kaksi puolta. On hyviä juttuja ja sitten sellaisia, joita haluaisi ehkä muuttaa. Tänään on tällaiset fiilikset, ja huomenna ehkä erilaiset. Nyt ollaan tässä, ja tässä on oikein hyvä olla. Silti unelmia ei saa unohtaa.
Keep your dreams alive!