Blogimietteitä

Ollako vai eikö olla? Näin uuden vuoden myötä on monen muun asian tavoin mietinnässä myös tämän blogin tulevaisuus. Kuten ehkä muistatte, kirjoittelin tuossa vuodenvaihteen jälkeen siitä, kuinka olin luvannut itselleni, että haluan antaa perheelle enemmän aikaa ja olla enemmän läsnä. Elää tässä hetkessä.

No, pakko myöntää, että blogin suosion kasvamisen myötä tästä hommasta on tullut jonkinmoista pakkopullaa, eikä ole lainkaan mukavaa kun rakkaasta harrastuksesta onkin tullut suorittamista. Aina kun ei löydy inspiraatiota, eikä samoja nurkkia ja tekstejä viitsi täällä blogissa pyöritellä.

Näin ollen edessä onkin sitten pienoinen tenkkapoo. Tai onhan tämä ollut mielessä jo pidemmän aikaa. Sen verran tiedän, etten missään nimessä aio bloggaamista kokonaan lopettaa, mutta tahtia aion hidastaa. Jatkossa aion blogata silloin kun huvittaa, eikä siksi että tuntuu että on pakko. Postauksia saattaa siis ilmestyä päivittäin, kerran viikossa tai jopa harvemmin jos fiilistä ei löydy.

Nöyrin kiitokseni kuitenkin kaikille ihanille lukijoille! Toivottavasti pysytte matkassa jatkossakin, vaikkei blogini välttämättä niin ahkeraan päivittyisikään.

Oikein ihanaa perjantaita ja viikonlopun alkua!

Halipusi moi!
 

Aika tavis

Neuletakki ja farkut: H&M

Mä olen monella tapaa niin tavallinen, että välillä oikein hirvittää. :D Tykkään arjesta, ja kaikesta jota siihen sisältyy. Suosin pukeutumisessani mukavia basic-vaatteita, ja kuten olen aiemminkin tainnut blogissa mainita, pitää vaatteiden mielellään olla puuvillaa tai pellavaa.

Kotiammekaan ei voi mielestäni mieltää kovinkaan ylelliseksi. Monet asuvat nykyään isoissa, kalliissa taloissa, kun me taas asumme tällaisessa, vanhassa, rintamamiestyylisessä talossa jossa neliöitä sellaiset 111/155. Tämä on hyvin kompakti ja käytännöllinen talo, jossa ei ole yhtään liikaa, eikä toisaalta myöskään liian vähän tilaa. Eli just passeli meille!  Unelmoin toki asuvani jonain päivänä jossain oikein vanhassa hirsitalossa, mutta sekin saisi mielellään olla pienehkö. Ei siis mikään vanha kansakoulu tai muu monen sadan neliön rakennus.

 Ylellisyys ei ole koskaan ollut sellainen asia, jota olen tavoitellut. Itse asiassa minulle moni ihan tavanomainen juttu on ylellistä, esimerkiksi käynti kampaajalla, kaunis kukkakimppu tai vaikka illallinen ravintolassa miehen kanssa. :)

Mulla alkoi tänään viikon syysloma, ja ulkona on aivan uskomattoman kaunis syys-sää. Aurinko paistaa ja luonto hehkuu ruskan lämpimissä sävyissä. Taidetaankin tästä pojan kanssa pukea ulkovaatteet ylle ja siirtyä ulos auringopaisteeseen. Pihalla kun riittää tekemistä.

Tämä tavis toivottelee teille nyt mahtavaa uutta viikkoa!
Voikaa hyvin ja nauttikaa syksyn viimeisistä auringonsäteistä!

Moi!

Ytimessä

Tänään, kuten monena muunakin päivänä, olen kulkenut kameran kanssa ikuistamassa kotimme tämänhetkisiä yksityiskohtia. Luonnonvaloa ei meinaa edelleenkään millään riittää hyvälaatuisiin kuviin, eikä varsinkaan enää siihen aikaan kun minä kotiudun töistä. Tämä tietysti harmittaa, mutta eipä sille toisaalta mitään mahda. 

No, kuvailun yhteydessä satuin vahingossa aktivoimaan kameran itselaukaisijan, jolloin laite nappasi minusta pari kuvaa peilin kautta. Myöhemmin mieleeni juolahti, että voisin laittaa kuvat tänne blogiin, sillä tässähän ollaan ihan asian ytimessä, eli valokuvaamisessa. Siitä tämä koko bloggailu alun perin lähti.

Tässä siis minä, lempipuuhassani.

Suloista keskiviikkoa sinulle!

Kiitollisuudesta

Oi ihana, ihana sunnuntai!
Miten rakastankaan kaltaisiasi leppoisia päiviä.
Päiviä, jolloin voi rauhassa pysähtyä nauttimaan kaikista elämän pienistä ja hieman suurimmista iloista.

Tämän päivän päällimäinen tunne taitaa itseni kohdalla olla kiitollisuus. Olen nimittäin uskomattoman kiitollinen ja onnellinen ihanasta lapsestani ja muista rakkaistani, terveydestä sekä kaikesta hyvästä mitä minulle on elämäni aikana suotu. Kiitollinen siitä, että juuri minä saan elää tätä elämää. Karikkojen kautta on tähän päivään kuljettu, mutta päivääkään en vaihtaisi pois.

This is my life and this blog is my take on life.

♥

Kiitollisuudesta kun puhutaan niin on tietenkin pakko vetää pieni aasinsilta myös blogiin ja bloggaamiseen. Olen aivan uskomattoman kiitollinen ja otettu siitä, miten paljon teitä lukijoita siellä ruudun toisella puolella onkaan. Nöyrä kiitokseni teille kaikille siis!

Oikein suloista sunnuntaita teille kaikille ja mahtavaa alkavaa viikkoa!

Hugs and kisses!

Blogin Takana

Tänään päätin blogin tulevaisuutta ajatellen laajentaa hieman kuvakulmaa, ja asettua kameran takaa joskus myös sen eteen. Parin viikon takaisen blogimuuton myötä tänne on nimittäin suureksi ilokseni löytänyt myös uusia lukijoita, joten ajattelin kertoa teille hieman blogin takana häärivästä naisesta, eli itsestäni.

Olen siis 30-vuotias perheenäiti, joka on lapsesta asti inspiroitunut kaikesta kauniista. Rakastan valokuvausta ja vuonna 1963 rakennetun kolmikerroksisen puutalomme sisustamista. Talo on pohjaltaan hieman rintamamiestalon tyylinen, ja olemme asuneet tässä jo 8 vuotta. Perheeseeni kuuluu 3-vuotias pikkuherra, mieheni S, sekä kaksi suloista australianpaimenkoira-tyttöä.

Bloggaamisen aloitin vähän yli vuosi sitten, ja tämä harrastus on tosiaan vienyt minut täysin mennessään. Parasta tässä on ehdottomasti vuorovaikutus lukijoiden kanssa, joten kiitos erityisesti teille kaikille jotka jaksatte kommentoida postauksiani. Omassa bloggaamisessani minulle tärkeintä on tunnelman välittyminen kuvieni kautta, hyvä kuva kun kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Pyrin elämäni kaikilla alueilla seesteisyyteen ja rauhaan, ja tämä näkyy myös kotimme sisustuksessa. Taskussani on kansainvälisen markkinoinnin korkeakoulututkinto ja unelmoin oman pikku putiikin perustamisesta.

Tervetuloa mukaan, olit sitten uusi tai vanha lukija ja oikein mukavaa viikonlopun alkua!