Back to my Blues

Kun taannoisen Kodin Kuvalehden kuvausten yhteydessä toimittaja kyseli minulta sisustusfilosofiastani, tuli mieleeni heti ensimmäisenä se seesteisyys ja se tietynlainen "less is more"-filosofia, josta olen täällä blogin puolellakin kirjoittanut. Itselleni seesteisyys merkitsee sitä, ett karsii tietoisesti pois ylimääräisiä ärsykkeitä ja keskittyy niihin kaikkein tärkeimpiin asioihin. Mielen seesteisyys taas saavutetaan sillä, että malttaa elää tässä ja nyt ja osaa iloita niistä elämän pienistäkin asioista. Se on nimittäin yllättävän vaikeaa siinä nopeasti kiitävässä yhteiskunnassa jossa tänä päivänä elämme.

Sinisen värin yhdistän ainakin itse vahvasti juuri rauhoittumiseen ja seesteisyyteen. Näin ollen meillä on jälleen palattu olohuoneen sohvillakin niihin tuttuihin ja turvallisiin sinisävyisiin tyynynpäällisiin.

Ja nyt lepää silmä ja mieli! <3

Bloggaamisen vähentämisen edut

 Sunnuntaiset moikat ihanaiset! 

Edellisestä postauksesta on taas vierähtänyt tovi, mutta täällä ollaan! :) Bloggaamisen
vähentäminen on kyllä ollut ihan paras päätös omalla kohdallani. Yritän tätä nykyä
rentoutua aiempaa enemmän ja keskittyä myös siihen omaan hyvinvointiin.
Harrastan liikuntaa, liikun paljon ulkona ja luen kirjoja. Uppoudun
päivittäin minfullnessin maailmaan ja pyrin elämään tässä ja nyt.
Nykypäivän suorituspainoitteisessa yhteiskunnassa tämä on
helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritys on
ainakin itselläni kova! :)

Rentouttavaa päivää teille kaikille!

Ainokainen

Siinä hän kylpee kevätauringossa. Ainokaisemme. Mitäköhän hän miettii?

Ronjan poismeno jätti elämäämme suuren tyhjiön. Mitenköhän Honey kokee parhaan ystävänsä poissaolon? Tunteekohan neiti olonsa yksinäiseksi? Vai onko hän onnensa kukkuloilla nyt kun saa perheeltään kaiken huomion? Tiedä häntä.

Surusta huolimatta toivoisin kuitenkin, että hauvamme saisi jossain vaiheessa 

rinnalleen pienen kaverin. 

Aussien. Tottakai.

Suloista lauantaita!

Hiljaiseloa

Uusi viikko pyörähti käyntiin kauniin aurinkoisessa säässä ja lintujen laulellessa keväisiä sointujaan. Itse olen tällä hetkellä sairauslomalla minua 15 vuotta vaivanneen sairauden pahenemisen myötä, eikä tänne bloginkaan puolelle ole nuutuneen olon myötä tullut päivitettyä kuulumisia. Bloggaaminen on kuitenkin aina tuonut mukanaan hirmuisesti hyvää mieltä ja positiivista energiaa, joten tämän harrastuksen parissa olisi niinä heikoimpinakin hetkinä hyvä hieman puuhastella. 

En ole sairaudestani tänne aiemmin kirjoitellut, sillä tarkoitukseni on aina ollut pitää tämä hyvän mielen blogina. Sairauteni ei näy ulkoapäin, mikä aika ajoin saattaa hämmentää ihmisiä ympärilläni. Kyseessä on kuitenkin viheliäinen, elämää rajoittava vaiva, josta tulen luultavammin kärsimään lopun elämääni. Menneeseen 15 vuoteen on kuulunut niin ylä- kuin alamäkiäkin, joiden myötä olen oppinut näkemään metsän puilta ja löytämään elämästä ne hyvät ja kauniit puolet, ja tietoisesti pyrkinyt olla keskittymättä kurjiin asioihin. Kuljetun matkan tuloksena aimo annos elämänviisautta, positiivinen elämänasenne ja syvä kiitollisuuden tunne. Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen elämästä, perheestäni, lapsestani ja terveydestä. Vaikka minulla on tämä taakka kannettavanani, on monella asiat paljon huonommin. 

Tällaista tänään. Hieman yleistä syvällisempää settiä, mutta joskus näinkin! :)

Voikaa hyvin ja nauttikaa auringosta!   

Mietteitä asumisesta

Koen tällä hetkellä erittäin ristiriitaisia tuntemuksia mitä asumiseen tulee. Osa minusta on enemmän kuin tyytyväinen meidän nykyiseen taloon ja sen kotoisaan tunnelmaan, mutta toinen osa on jo pidemmän aikaa kaivannut jotain muuta. Uutta, tyhjää kanvasta tavallaan. Välillä tuntuu erittäin vahvasti, että tuolla jossain seisoo jokin ihana talovanhus, joka odottaa juuri meitä. Uutta en lähtisi rakentamaan; niistä kun mielestäni usein puuttuu persoonallisuus ja historia. Toki uudestakin saa hienon, mutta silti se ei taida olla meidän juttu.

Nykyinen kotimmehan on rintamamiestyylinen talo, jossa on tilat kolmessa kerroksessa erittäin kompaktissa muodossa. Tilaa en sinänsä kaipaisi lisää, mutta kerrosasumisessa on juuri se dilemma, että neliöt tuntuvat paljon pienemmiltä kuin mitä ne oikeastaan ovat. Ulkoa päin katsottuna ei voisi ikinä uskoa että meidän talossa on n. 150 neliötä. Kaipaisin kipeästi suurempia, ja ennen kaikkea yhtenäisempiä ja valoisampia tiloja.

Toisaalta tähän taloon on ehtinyt näiden menneiden 8,5 vuoden aikana jo kiintyä melkoisesti, ja vaikka talo onkin vanha, niin tunnemme sen läpikotaisin. Ollaan tehty niin pientä kuin suurtakin remonttia ja uudistusta, ja siten opittu millaista on elää juuri tässä vanhassa talossa. Se on tavallaan aika lohduttavaa. Kotimme sijainti on myös erinomainen ja pikkumies aloitti syksyllä päiväkodissa kävelymatkan etäisyydellä kotoa. Palapelin tärkeimmät palaset ovat siis kohdallaan, mutta minkä ikuinen unelmoija itselleen voi?! :)

Suurin ongelmahan tällä hetkellä on kieltämättä tämä maailmantalous ja sen epävarmuus. Omasta talostaan ei saisi lähellekään sitä rahasummaa, jonka vielä jonkin aikaa sitten olisi saanut. Nyt on kyllä ehdottomasti ostajan markkinat; lainarahaa saa halvalla ja moni myyjäkin on varmasti valmis tinkimään kotinsa hinnasta jotta sen saa myytyä. Itse olen kyllä niin tarkka rahoistani, että en suostuisi myymään taloamme jollen saisi takaisin ainakin sitä pesämunaa, jonka tähän olen aikoinaan sijoittanut. Jos tämänhetkistä talousennustetta on uskominen, niin taidamme sitten asustella tässä talossa hamaan tulevaisuuteen asti! :D
 

Näinhän se menee, että kolikolla on aina kaksi puolta. On hyviä juttuja ja sitten sellaisia, joita haluaisi ehkä muuttaa. Tänään on tällaiset fiilikset, ja huomenna ehkä erilaiset. Nyt ollaan tässä, ja tässä on oikein hyvä olla. Silti unelmia ei saa unohtaa.

Keep your dreams alive!

Kiitollisuudesta

Oi ihana, ihana sunnuntai!
Miten rakastankaan kaltaisiasi leppoisia päiviä.
Päiviä, jolloin voi rauhassa pysähtyä nauttimaan kaikista elämän pienistä ja hieman suurimmista iloista.

Tämän päivän päällimäinen tunne taitaa itseni kohdalla olla kiitollisuus. Olen nimittäin uskomattoman kiitollinen ja onnellinen ihanasta lapsestani ja muista rakkaistani, terveydestä sekä kaikesta hyvästä mitä minulle on elämäni aikana suotu. Kiitollinen siitä, että juuri minä saan elää tätä elämää. Karikkojen kautta on tähän päivään kuljettu, mutta päivääkään en vaihtaisi pois.

This is my life and this blog is my take on life.

♥

Kiitollisuudesta kun puhutaan niin on tietenkin pakko vetää pieni aasinsilta myös blogiin ja bloggaamiseen. Olen aivan uskomattoman kiitollinen ja otettu siitä, miten paljon teitä lukijoita siellä ruudun toisella puolella onkaan. Nöyrä kiitokseni teille kaikille siis!

Oikein suloista sunnuntaita teille kaikille ja mahtavaa alkavaa viikkoa!

Hugs and kisses!

Mökkiviikko ja Valaistuminen

Olen kokenut valaistumisen. Ainakin jonkinmuotoisen uudelleen valaistumisen ja erittäin vahvan sellaisen. Ymmärsin menneen vuokramökkiviikon aikana kaipaavani veden äärelle enemmän kuin koskaan ja unelmoivani pysyvästä asumisesta vesistön rannalla.

Ne jotka ovat seuranneet blogiani alusta asti muistavat ehkä että olen viettänyt lapsuuteni järven rannalla. Kaipaan lapsuudenkotiani tällä hetkellä enemmän kuin koskaan, vaikka olenkin tähän asti ollut oikein tyytyväinen "kuivan maan"- asumiseemme. Mökkiviikon aikana jokin muuttui, syvälle haudatut tunteet heräsivät, ja sieluuni syttyi toivon kipinä. En ole kokenut samanlaista sisäisen rauhan tuntua sen jälkeen kun istuin viimeisen kerran lapsuudenkotini rannalla jättäen sille sydäntäraastavat hyvästini. Hyvästien jälkeen olen yrittänyt toistaa itselleni, että nämä ovat vain maallisia asioita, eikä niillä loppupeleissä ole merkitystä, mutta ei se elämä valitettavasti ole niin mustavalkoista. Jätin 10 vuotta sitten jäähyväisten myötä palan itseäni lapsuudenkotini rannalle,  joten voitte kuvitella että koin tuolla meren äärellä todella vahvoja tunteita. Rauhan ja seesteisyyden kaipuuni on tullut tutuksi myös täällä blogissa, ja nyt unelmoin kodista järven tai meren rannalla. Tällä hetkellä kaipuu on niin vahva, että voisin muuttaa vaikka pieneen mökkiin.

Tulipa syvällistä tekstiä. En yleensä pura tänne blogiin omia tuntemuksiani tai pohdi syvällisiä asioita, mutta tämä aihe on niin tärkeä, että se koskettaa ihan kaikkea, myös blogia. Katsotaan siis mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja toteutuuko unelmani jonain päivänä. Unelmia pitää aina olla!

Tänään ohjelmassa erittäin arkista ruokakauppareissua, pyykinpesua ja sen sellaista. Lomaa jäljellä yli kolme viikkoa, joten mikäs tässä ollessa! Ihanaa!

Palaillaan pian! Akut on ladattu ja intoa löytyy taas kaikenmoiseen.

Voikaa hyvin!

❤

Always Look on the Bright Side of Life

Hyvää huomenta! Pienesti väsyttää, mutta toisaalta tieto viikon viimeisestä työpäivästä auttaa kyllä jaksamaan. Mittari näyttää meillä 22 astetta pakkasta, joten sitä herää kyllä aivan taatusti viimeistään kun astuu ovesta ulos. Pirtsakka päivä tiedossa siis! :)

Wanilla Rose:sta kotiutui viikko sitten muiden ihanuuksien lisäksi myös olohuoneen tauluhyllylle päätynyt puinen iso kirjain, sekä Bloomingvillen sisustustaulu. Samaistun henkilökohtaisesti tuohon taulun sanontaan täysin, ja sen sanoma kuvaakin elämänkatsomustani melko hyvin: Turha murehtia huonoja asioita. Tartutaan mieluummin kaikkeen hyvään mitä elämässämme on, ja ammennetaan niistä voimaa! :)

Osa teistä on varmasti huomannut, että moni kotimme huonekalu on samaa puista, Laulumaan "Sara"-sarjaa. Pidän tästä sarjasta, koska nämä valkopetsatut huonekalut ovat laadukkaita ja osittain puunvärisiä. Sisustus ei nimittäin mielestäni saa olla liian valkoinen, vaikka kyseistä väriä suosinkin. Olen aina pitänyt puun sävyistä kontrastina valkoisessa sisustuksessa, joten tuo puinen "M"-kirjain sopii mielestäni erinomaisesti piristämään olohuoneen tauluhyllyä.

Mitä ihaninta perjantaita juuri sinulle siellä ruudun toisella puolen! Kiitos kun luet blogiani!


- Always look on the bright side of life -

❤

* Postaus tuotettu yhteistyössä Wanilla Rosen kanssa. *

The big 30

Kolmekymmentä? Kyllä vain! Tämä neitokainen täyttää tänään kokonaiset 30 vuotta. Olo on tosin täysin tyyni, enkä ole minkään ikäkriisin kourissa. Olen niin onnellinen ja kiitollinen kaikista hienosta ja upeista ihmisistä sekä asioista, joita minulle on tässä elämässä siunautunut. Perhe ja lähimmäiset ovat minulle tärkeimpiä asioita maailmassa, enkä voisi kuvitella elämääni ilman heitä. Olen kokenut tämän taipaleen aikana myös suruja, murheita sekä sairautta, mutta onneksi se elämä on ainakin tähän mennessä aina voittanut. Harva tietää tarinani tai sen, mitä kaikkea olen kokenut, mutta toisaalta ikävien asioiden ruotimisessa ei mielestäni ole mitään järkeä. Tärkeää on muistaa pysyä positiivisena. Minun mottoni on tainnut tulla täällä blogissa esille ennenkin, eli " Elämä ei aina hymyile, mutta minä olen päättänyt hymyillä!".  Eteenpäin mennään siis, ja hymyssä suin.

Kiitos kuuluu myös teille rakkaat lukijat. Teitä onkin jo lähemmäs 300, joten haluan toivottaa tervetulleiksi myös uudet lukijat. Tästä bloggaamisesta on tullut minulle aivan uskomattoman rakas harrastus ja arjen henkireikä. On myös ollut todella palkitsevaa saada tutustua tätä kautta niin moneen upeaan ihmiseen. Toivon mukaan jaksatte seurata juttujani vielä kauan! Iso hali teille! ❤

Tänään täällä Dalbon tilalla leivotaan ja valmistaudutaan huomisiin juhliin. Minulla on töistäkin lomaa aina maanantaihin, joten upean pitkä viikonloppu edessä. Piipahdin tänään myös nopeasti Plantagenissa, sillä ihanat työkaverini muistivat minua eilen kyseisen liikkeen lahjakortilla. Lahjakortti tulikin käytettyä miltei kokonaan, ja mukaan tarttui ihania juttuja. Lisääkin olisi varmasti tullut shoppailtua jollei aika olisi ollut kortilla. No, niitä ihanuuksia näette varmasti täällä blogin puolella myöhemmin.

Nyt täytyy rientää! Parasta perjistä teille kaikille!

Ps. Kommentoikaahan postauksia. Vuorovaikutus teidän lukijoiden kanssa on tämän bloggaamisen suola, ja olisi mukava oppia tuntemaan teitä siellä ruudun toisella puolella. Olette varmasti ihania ihmisiä kaikki! ❤

❤

Melissa